Nopea prototyyppimalli on tyypillisesti tietokonepiirustuksesta luotu muovi- tai metalliosa, jonka avulla asiakas voi tarkistaa kehitteillä olevan tuotteen. 1900-luvun lopulta lähtien kehitettiin tietokoneohjelmisto, joka antoi suunnittelijoille mahdollisuuden luoda kolmiulotteisia (3D) piirroksia. Laitteiden, jotka voisivat luoda fyysisiä rakenteita näistä piirustuksista, rinnakkaiskehitys johti nopean mallinnuksen liiketoimintaan.
3D-ohjelmistoa käyttävän osan suunnittelu alkaa käsitteellisellä piirustuksella halutulle osalle. Suunnittelija voi ottaa tämän piirustuksen ja luoda ohjelmistopohjaisen 3D-mallin, jonka avulla osaa voidaan katsella eri kulmista tai suunnasta. Tämä ohjelmisto pystyy myös käytännössä purkamaan osan osoittamaan asiakkaalle, kuinka kokoonpano voi tapahtua teollisuuslaitoksessa. Ohjelmistosuunnittelu sisältää usein kyvyn "testata" osa erilaisissa rasitus- tai iskutilanteissa osan vikojen tai suunnitteluvirheiden arvioimiseksi.
Nopea prototyyppimallien kehitys toteutui 3D-tulostimien myötä. Useita erilaisia tekniikoita kehittyi 1900-luvun lopulla, mutta kaikki yhdistettiin tietokoneavusteisiin suunnitteluohjelmiin (CAD), jotka loivat ohjelmistomallit. Kaikki 3D-tulostimet käyttävät tekniikkaa rakentaa peräkkäisiä muovi- tai metallikerroksia peräkkäin osan fysikaalisen näytteen luomiseksi.
