Markkinoilla on suuri määrä PV-inverttereitä, mutta laitteet luokitellaan kolmen tärkeän ominaisuuden perusteella: teho, tasavirtaan liittyvä suunnittelu ja piiritopologia.
1. Teho
Käytettävissä oleva teho alkaa kahdesta kilowatista ja ulottuu megawattialueelle. Tyypilliset tehot ovat 5 kW omakotitalojen kattolaitoksissa, 10 - 20 kW kaupallisissa laitoksissa (esim. tehdas- tai navetat) ja 500 - 800 kW aurinkovoimaloissa.
2. Moduulin johdotus.
Tasavirtaan liittyvä suunnittelu koskee PV-moduulien johdotusta invertteriin. Tässä yhteydessä erotetaan string-, multistring- ja keskusinvertterit, jolloin termi "string" viittaa sarjaan kytkettyjen moduulien sarjaan. Monikielisissä inverttereissä on vähintään kaksi merkkijonotuloa, joista jokaisella on oma MPP-seuranta (Maximum Power Point, katso alla). Nämä ovat erityisen järkevä valinta, kun PV-ryhmä koostuu eri tavoin suunnatuista osa-alueista tai on osittain varjostettu. Keskusinverttereissä on vain yksi MPP-seuranta huolimatta suhteellisen korkeammasta tehosta. Ne sopivat erityisen hyvin suurikokoisiin kasveihin, joissa on homogeeninen generaattori.
3. Piiritopologia
Piiritopologian osalta erotetaan yksi- ja kolmivaiheiset invertterit sekä muuntajalla ja ilman muuntajia sisältävät laitteet. Pienissä laitoksissa käytetään yleensä yksivaiheisia inverttereitä, suurissa aurinkovoimalaitoksissa joudutaan käyttämään joko useista yksivaiheisista inverttereistä koostuvaa verkkoa tai kolmivaiheisia inverttereitä 4,6 kVA:n epäsymmetrisen kuorman vuoksi. Muuntajat kuitenkin palvelevat galvaanista eristystä (pakollinen joissakin maissa) ja mahdollistavat PV-moduulin maadoituksen (tarvitaan tietyntyyppisille moduuleille). Aina kun mahdollista, käytetään kuitenkin muuntajattomia vaihtosuuntaajia. Ne ovat hieman pienempiä ja kevyempiä kuin muuntajalaitteet ja toimivat tehokkaammin.
#BQC# #ESS# #PV-invertteri#
